tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kamerani ja pienen pienet kameravinkkini

Johanna kyseli kameroistani ja ajattelin että voisin nyt itsekkin kerrankin katsoa tarkemmin millä kuvaan. :) Kuten tästä voi päätellä, en ole kauhean kiinnostunut välineistöstäni, vaan enemmän siitä mitä niillä kuvaan. Olen sellainen räpsijä, kuvaan lähinnä pysäyttääkseni hetken. Siksi myös kuvaan ihan sillä kameralla mikä sattuu olemaan juuri sillä hetkellä käden ulottuvilla. En osaa katsoa kuviani hyvinä tai huonoina (paitsi niitä mitkä vain tuntuvat huonoilta, tai erityisen hyviltä). Olen siis puhtaasti fiiliskuvaaja ja kuvaankin pitkälle muistaakseni hetkiä ja tekemisiäni, mutta toki nykyään myös tätä blogia varten. Ilman blogia kuvaisin varmasti paljon vähemmän, vaikka bloggaamiseni ei ole koskaan pitänyt pohjautua valokuviin. Aika tyhjäähän täällä olisi nykyään jos ei olisi kuvia, sanani (ja sanomani) kun ovat toistaiseksi ehtyneet. :) En kuitenkaan haluaisi että blogistani tulisi pelkkä valokuvablogi, mutta näillä mennään... Lopulta bloggaamisen ansiosta olen löytänyt koko valokuvauksen. On rentouttavaa katsoa maailmaa pienen luukun läpi! Se on kummasti monimuotoisempi, kuin katsoessa kahdella silmällä. :D

Kuvaukseni taustalla on kaikenkaikkiaan isäni, joka kuvailee ahkerasti, mutta hieman tavoitteellisemmin (ja taloudellisesti tuottoisammin) kuin minä. Hän on myös rahoittanut kaikki kamerani (järkkäri on hänen vanhansa ja pokkarin olen saanut lahjaksi). Olin aluksi henkeen ja vereen pokkari-ihminen. Ennen nykyistä pokkariani kuvasin vain pokkarilla, kunnes onneton tipahti Norjassa vesilätäkköön. Sain nykyisen pokkarini syntymäpäivälahjaksi kolmisen (?) vuotta sitten. Silloin se oli markkinoiden uusin malli, HD-videokuvauksineen. Olen ollut siihen todella todella tyytyväinen. Pokkarini on Canonin IXUS 300HS. 

Vinkkini pokkarin ostajalle onkin, älä osta sitä halvinta, vaan osta se markkinoiden uusin ja kallein (tai kallein jossa on ne toiminnot joita tarvitset). Näin tulet olemaan pokkaariisi todennäköisesti tyytyväinen ja ennenkaikkea saat hyviä kuvia! Ja pokkarit ovat kestäviä, kunhan kohtelet niitä hyvin. Olen siis vankkumattomasti sitä mieltä, että pokkareilla saa tarpeeksi hyviä kuvia, ei ole mitään tarvetta ostaa järkkäriä jos ei koe intoa sen käytön opetteluun!


Tästä päästäänkin sitten tuohon käyttämääni järkkäriin. Koska olen saanut sen isältäni (tai saattaa olla että se on edelleen virallisesti äitini), minulla ei ole ollut sisäsyntyistä intoa opetella sen kaikkia hienouksia. Olen kuvaillut järkkärillä satunnaisesti 4-5 vuotta. Lopullinen räjähdys järkkärin käytössä tapahtui oikeastaan viime kesänä, kun kuvasin kasviota. Sen jälkeen kamera on asustanut minun luonani. Järkkärini on Canonin EOS 40D, eli ei mikään markkinoiden uutukainen. Tämä malli on ollut vuoden kamera (2007) valinta monissa arvioissa, tarkemmin sen ominaisuuksista voi lukea täältä:
http://www.canon.fi/for_home/product_finder/cameras/digital_slr/EOS_40D/. Tätä runkoa voin kyllä suositella. Itseasiassa voisin saada jos uudemman ja paremmankin käyttööni, mutta haluan pysytellä tässä (koska edelleen pelkään hajottavani tämän). Näillä ominaisuuksilla siis pärjää hyvin tälläinen matti meikäläinen kuvaaja, taitaapa tässä olla paljon turhiakin ominaisuuksia. Itse säädän lähinnä valotusta, mutta hiljalleen opettelen muutakin (etanan vauhdilla suoraansanoen). Täysautomaatilla en kuvaa koskaan, paitsi hätätilanteessa hämärässä.

Pieni vinkkini ensimmäisen järkkärin ostajalle: Suosittelen ostamaan käytettynä muutamia vuosia vanhan hyvät arvioinnit saaneen kameran. Toki kannattaa katsoa kenellä kamera on ollut käytössä, ammattikäytössähän kamera kuluu enemmän. Eiväthän nämä digikameratkaan ole ikuisia. Mutta Rajala kameran nettisivuilta kannattaa bongailla vaihtokameroita, useat kuitenkin luopuvat vanhasta ostaessaan uuden. Eli pihistä rungosta ostamalla käytetty ja panosta objektiiveihin. Siinä oma vinkkini kunnon järkkäripakettia haaveilevalle aloittelijalle.

Runkoa tärkeämmässä asemassa ovat nimittäin objektiivit (mielestäni). Isälläni niitäkin on useampia ja eron kyllä huomaa. Käyttötarkoituksen mukaanhan niitä valitaan. Luulisin että minun käyttämäni objektiivi on perushyvä, tykkään itse eniten sen laajakulmasta. Oma objektiivini on siis SIGMA DC 18-200mm 1:3.5.-6.3. Ilman tuota vastavalosuojaa en tulisi toimeen. Toisaalta tällä hetkellä se on myös ainoa, mikä suojaa objektiivini linssiä, sillä hajotin suojalasin viime kesänä... objektiivin suojalasi on siis melko hyvä investointi ja pitäisikin käydä se 60 euron lasihärpäke ostamassa. Mahdollisen kolahduksen sattuessa se lasi ottaa tärähdyksen ja hajoaa suojaten näin objektiivia hajoamiselta. Omani hajosi, kun kamera oli suojaamattomana repussa ja reppu tippui maahan. :( Eipä se mikään takuuvarma suoja ole, mutta tyhjää parempi tohelolle.

Sen verran tiedän, että Sigmat ovat yleisesti ottaen hyviä objektiiveja. Näin ovat viisaat mieheT minulle sanoneet. Jos haluat kuvata esim. sisustuskuvia, tarvitset myös jalustan. Näin saat hyviä kuvia vähän hämärämmässäkin, kun kamera ei valottaessa tärähdä!


Näiden kahden kameran lisäksi kuvaan iPhonellani (4S). Siinä on yllättävän hyvä kamera ja varsinkin valoisalla kelillä kuvat ovat todella onnistuneita. Kts. muun muassa täältä tuo Turun Linna-kuva. Kuva ei ole terävä, koska kännykällä blogatessa taitaa valita pienimmän kuvavaihtoehdon?


Ja kaikki kuvathan ladataan sitten koneelle. :) Pokkarin muistikortti menee suoraan tähän koneeseen, muut kuvat siirrän aina piuhan kautta.

Jotta sellaista. Eipä tästä nyt varmasti hullua hurskaammaksi kukaan tullut. Mutta tiedättepä ainakin minkälaisella välineistöllä kaikki tänne lataamani kuvat on otettu. Ja todellakin, hyvin sekaisin kuvailen. Esimerkiksi noiden edellisen postauksen kuviin olen käyttänyt kaikkia näitä kolmea kameraani. :D

Ja täytyy myöntää, että näin kun vähän ulkopuolisen silmin nyt katselee välineistöään, niin en enää yhtään ihmettele että jotkut opiskelijakaverini pitivät minua tekniikkanörttinä. :D

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Kiitos - mahtava juttu. Juuri sopivan haastava normitallaajille - ei siis mennä nanotasolle vaan pysytään realiteeteissä ja maan pinnalla.

Suurin ero minun kuviini onkin lienee se että käytän aina ja vain automaattia... Eli siitä tavasta voisin luopua pikkuhiljaa.

Minulla ei ole vieläkään omaa kameraa ja kuvani otan sillä kameralla missä sattuu olemaan virtaa... Lainailen tytärten kameroita - siis mikä sattuu olemaan paikalla ja missä on akkua :)

Nyt olen kyllä vakaasti päättänyt hankkia oman kameran ja uuden läppärinkin siihen samaan konkurssiin. Muutama näppäin on sanonut sopimuksen irti ja esim. pilkku ei toimi :)

Kovasti kehuja on saanut muuten myös uusi Olympus. Pienikokoinen järkkäriksi joten sitä tulisi ehkä kannettua mukana metsässäkin. Minä en ole kyllä häävejä luontokuvia saanut aikaseen pikkupokkarilla. Olisiko siinä säätömahdollisuuksia? En tiedä - aina vaan automaatilla napsin.

Kiitos vielä - hyvä juttu - linkitän tämän sopivaan rakoon :)

Saariston kasvatti kirjoitti...

Heh. Itselläni on ollut aikoinaan olympuksen pokkari. Olen itse pitänyt enemmän canoneista. :) mutta se on vain oma tuntumani. On myös olemassa Nikon leiri! Tekniikka on myös kehittynyt niistä ajoista. Itse vähän epäilen mitään kompromissi ratkaisuja. Kamera tarvitsee tietyn tekniikan sisälleen ja pienempi koko kertoo aina jostain puutteista. Tai sitten ei. Kannattaa tosiaan tarkoin pohtia mihin suuntaan haluaa kehittyä kuvaajana tai mikä on kuvaamisen tarkoitus! Aikamoista arpapeliä se on, kameran valinta, varsinkin jos koittaa päästä edullisesti tai jos vielä pohtii tarvetta ja käyttöä. Kannattaa myös pyytää koekäyttöön (jos mahdollista) ja testailla ystävien kameroita. Hyvä alkupaketti (runko ja objektiivi) kun maksaa helposti sen 2000€ ja paljon enemmänkin jos haluaa kaksi objektiivia, siis jos oikeasti haluaa oppia kuvaamaan. olen onnellinen etten ole itse joutunut pohtimaan kuin tuota pokkariasiaa aikoinaan, pokkarinikin maksoi muistaakseni monia satasia. Muistelisin että jopa 400€, mutta isäni väittää ettei ollut niin kallis... En tiedä. Suosittelen kuitenkin hankkimaan kameran, jossa valotusta on helppo säätää. :) oma pokkarini valottaa vähän liikaakin, eikä niissä se säätäminen ole yleensä mahdollista, ainakaan helposti. Järkkärissä se asia hoituu ainakin helposi. :)

Heli kirjoitti...

Johannalle sanoisin, että älä vaan lankea siihen Olympukseen... =) No oikeesti, samalla rahalla saa jo jonkunlaisen järkkärinkin ja mun mielestä huonompikin järkkäri on parempi kuin se minijärkkäri.

Mulla itelläni on Sony alpha 200 -järkkäri ja siinä sellanen objektiivi missä lukee 3.5-6.3/18-200. Juu, en kauheesti tajua mikä on oleellinen tieto... mutta joka tapauksessa sillä voi kuvata niin lähelle kuin kauaskin ja tykkään siitä. Vertaan siis siihen, että kaverilla on Canonin joku järkkäri ja siihen kaksi objektiivia tuohon 18-200-välille, eli siis niitä pitää vaihdella kun taas mulla se yksi ja sama ajaa molempien asian.

Niin ja mulla siis on myös Nikonilta se minijärkkäri... joka on aivan onneton lelu verrattuna oikeaan järkkäriin. Näyttääkin lelulta ja on aivan kummallinen miniversio kaikkine nappuloineen. Ei todellakaan ole järkkärin veroinen ja itse asiassa tahtoisin siitä eroon... mä palavasti sitä himoitsin, mutten päässy sen kanssa sinuiksi ollenkaan.

Mulla on myös Canonin pokkari, jolla pääasiassa nykyisin kuvaan (ja sen kyllä huomaa... mutta kun mun järkkärissä on jotain vikaa enkä myöskään useinkaan jaksa sitä esille ees kaivella). Sillä saa valoisassa ihan jees kuvat, mutta hämärässä ei niinkään - tosin ei saa tolla mun järkkärin putkellakaan, pitäisi olla valovoimaisempi putki sitä varten, mutta siihen loppuukin mun varallisuus sitten.

Jep, mä siis kuulun niin Sony-, Canon- kuin Nikon-leiriin... =D Jos nyt ostaisin kameran, se olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä Canonin järkkäri.