torstai 31. tammikuuta 2013

Irtoaa hysteerisesti nauraen kapinallisten joukoista

Parkkiruutuni on melkoinen lätäkkö. Olenkin tässä iltatuimaan miettinyt kenen on vika jos autoni jäätyy lätäkköön kiinni mikäli yöllä tulee oikeasti kunnon pakkanen? Onko vika minun joka jätin autoni siihen lätäkköön, ruutuun josta olen maksanut, vai onko syyllinen huoltomies jolle meidän pihan kunnossapito on aika ajoin mission impossible? 

Tosin no, eikai ne renkaat nyt yhdessä yössä ehdi kiinni jäätymään? Vai voiko sellaista edes tapahtua - ehkä ei. Mikä on rengaskumin ja jään suhde keskenään, hylkiikö ne toisiaan? Kyllä on nyt fysiikan lainalaisuudet hukassa. Ehkä vain nainen voi murehtia tällaista? En nimittäin kyllä koskaan ole kuullut, että kenenkään auto olisi jäätynyt maahan kiinni. :D Mutta ei noista pikkusorsista koskaan tiedä, eihän niillä pysty ajamaan edes parin sentin loskassa kun heti aletaan leikkimään ja liiraamaan.

Mua nauratti niin paljon eiliset uutiset (jotka kerron kohta). Siis olen ihan aidosti positiivinen ja iloluontoinen ihminen. Olen kyllä myös turhan kriittinen ja haluankin oppia löytämään asioista enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Tämä kehityskulku oli ihan hyvällä mallilla kunnes kohtasin tuulimyllyt. No itse olen tämänkin asian kanssa jo voitolla, eikä se lopulta vaatinut kuin halun kääntää nuppinsa oikeaan asentoon. Jatkossa olenkin panostamassa tähän entistä enemmän, sillä en jaksa / halua enää elämääni näitä negatiivisia kausia, ne on todella kuluttavia. Odotan innolla tätä matkaa.

Tämä nyt siis puolustuspuheeksi, jotta kyseessä ei suoranaisesti ole nyt minun valitustani, vaan pientä todistelua sille, että en ole kuvitellut kaikkea. Itsehän en ole ollut edes paikalla.

Eräänä päivänä tapahtui kuulemma sellaista ihanuutta, että eräällä piti olla kolmen tunnin luento. Hän lopetti kuitenkin kahden tunnin jälkeen. Tämän jälkeen eräs oli häneltä (voivoi, virhe numero 1) käynyt kysymässä että miksi luento kesti vain kaksi tuntia eikä kolmea kuten lukujärjestyksessä oli. Vastauksena oli, että aijaa, no minäpä annan teille korvaavan tehtävän... niin, siis opiskelijat saa korvaavan tehtävän siitä että opettaja ei tiedä lukujärjestystään?

Samaisena päivänä eräs opiskelija oli myös löytänyt eräälle opettajalle palauttamansa esseen rypistettynä käytävältä. Kysyessään kyseiseltä opettajalta, miksiköhän hänen esseensä löytyi koulun käytävältä vastaus kuului: "mitenköhän se on sinne joutunut?". Niin mitenköhän. Oli kuulema näyttänyt peuralta ajovaloissa, ja syystä. Kyllähän se melko asiatonta on, kun papereissa on nimet ja numerot kaikkineen. Ennakkoviisaana olen onneksi itse palauttanut kaiken sähköisenä, lähes aina se on ollut jopa mahdollista (ihana 2000-luku)... toisaalta mihin lie ne tiedostot sitten päätyneen?

No jotta asia ei olisi ollut tarpeeksi pihvi, oli eräs saanut sähköpostiviestin vielä kolmannelta opettajalta, jossa tämä kehoitti ko. opiskelijaa kertomaan muulle ryhmälle kuinka kiitollisia meidän pitäisi nyt olla hänen tekemästään suuresta uhrauksesta (asia on pieni, mutten nyt jaksa lähteä sitä sen tarkemmin esittelemään). Mietimmekin tässä, että järjestäydymmekö seuraavalla kerralla kaikki yhdessä riviin ja teemme hänelle kunniaa?

Aina välillä sitä jää miettimään, että miten päin se nyt menikään, oliko opettajat palvelemassa oppilaita, vai oppilaat palvelemassa opettajaa. Kummat olivatkaan siellä vapaaehtoisesti ja kummat pakosta (koska nyky-yhteiskunnassa opiskelu ei lopulta ole enää vapaaehtoinen valinta, vaan pakko). No lohdutuksena sanottakkoon että kapinallisten joukko on voimistunut entisestään ja monet odottavatkin jo valmistumistaan peitset tanassa. Ja minä kieriskelen naurussa... ja irtoan hysteerisesti nauraen tästä kapinallisten joukosta. Lopultahan tämä on ihan parasta viihdettä, ainoa pelottava osuus siinä on se, että se on totta.

Ehkä tämä kaikki kokemamme on oikeasti kirjoitettava tarinaksi, siitä tulee hauska tarina, vuoden 2014 Finlandia voittaja! Opiskelun sietämätön keveys. ;D Koittakaahan pysyä housuissanne tätä bestselleriä odotellessanne. Tässä teille kansi esimauksi. ;D


Ei kommentteja: