And The Winner is...

Arvonnan voittaja on

VUOKKO

Onneksi olkoon.

Laitatko yhteystietosi tulemaan saaristonkasvatti@gmail.com, niin laitan pakettia tulemaan viimeistään ennen joulua! ;) Pakko antaa itselle pelivaraa, kun niska temppuilee ja kouluhommia on yhtäkkiä ilmestynyt vino pino (tai no, ehkä nippanappa pino). Todellisuudessa ompelen sinulle jotain kivaa varmasti jo tiistaina! ;) Paketti lähtee liikkeelle heti valmistuttuaan.

Kiitos kaikille kommentoijille. :) 

Erityismaininta anonyymille, jonka mielestä olin aluksi todella ärsyttävä, mutta nyt en niinkään...

Näinhän se on mennyt. Ja näin se osittain varmasti aina meneekin. Mutta toivon ja teen työtä jatkuvasti sen eteen että osaisin olla keskustelevampi, siis aikuisten kanssa. Lapset on aina ollutkin eri asia, heitä olen aina osannut paremmin kuunnella.  Sen jälkeen kun tämän suuren herätyksen olen kokenut, vastaväitteet tai uudet näkökulmat ovat osoittautuneet oikein antoisiksi. Elämässä ei ole mikään niin hienoa kuin kunnon keskustelu. Pitäisi varmasti keskustella enemmän. Eiköhän minulla kuitenkin tule jatkossakin mielipide olemaan. Asioita pitää välillä usein kyseenalaistaa. Erään tohtorismiehen mukaan minulla on vain levoton ja uudistusmielinen luonne... great! Justiinsa sitähän ihminen haluaa, olla levoton ja jatkuvasti tyytymätön asiantiloihin. Not. Mutta eiköhän se tästä suttaannu...

Tänään suttasin puolukkamehua

Muovipullot menevät pakkaseen, lasipullon sisällön kurlautan kurkkuuni ensitilassa. :) Hyvää tuli.

Sateiden välissä

Pilleri pallero päässä pyöri

Olen viimeaikoina tavannut mielestäni lääkäreitä enemmän kuin laki sallii. Taas sinne oli vain tänään mentävä. Kieltäydyn syömästä enää yhtään panacodia, koska niiden teho oli enää päätä sekottavassa vaikutuksessa. Täytyy toivoa että tämä uusi kuuri toimisi, vaikuttaa hyvälle. Eivät ainakaan sekoita päätä ja aiheuta oksettavaa oloa. Tuskaiset kivut siis palasivat parin päivän poissaolon jälkeen, joten vähän down olen ollut taas viimepäivät. Tai seinillähän sitä on melkein kävelty, kipu saa aikaiseksi niitä ihania itkupotkuraivaritunteita. 8)

Parin viikon päästä pääsen vihdoin kaupunginsairaalaan fysioterapiaan ja keskustelemaan siitä, miten tätä ogelmaani saisi hoidettua (vaikka sitten maksusitoumuksella, koska Yths/kaupunki ei ilmeisesti omaa palkkalistoillaan ketään nikamien naksuttelijaa). Ei vain ole mahdollista maksaa n.500€ kk tuloista 120 euron hoitoja per kk vaikka ne kuinka olisivat osoittautuneet jo toimiviksi. Vanhemmat varmasti tukisivat, mutta ei tämä maailma voi näin toimia. Olen maksanut veroni ja vaadin hoitoa myös opiskeluaikanaka joka ei enää kauaa kestä. Saavathan sitä kaikki muutkin (hitaasti, mutta saavat). Ei se niin mene, että minun sairauteni on aina se ainoa jota ei voida muka kaupungin (tai yths:n) palveluilla hoitaa tai hoitaa ollenkaan. Särkyisenä taas en pysty tekemään töitä, eikä ole varaa maksaa niitä kalliita fyssarimaksuja yksityisellä. On todella tullut olo, että veromarkkojen vastineeksi pitää saada jotain palvelua. Tulee varmasti kaikille halvemmaksi ja helpommaksi hoitaa asiat ennen kuin olen työkyvytön. Olen tämän saman kivun kanssa tapellut jo niin pitkään, eikä vika ole minun toimintatavoissa vaan kropan rakenteessa.

Mutta tällä hetkellä olen taas optimistinen asioiden hoitumisesta, saas nähdä sitten.

Tänään olen osittain tuurillakin saanut siis hoidettua eteenpäin paljon terveydellisiä asioita. Olo on hyvin vapautunut. Onneksi vihdoin osasin olla jämäkkä vaatimuksissani. Tähän asti olen monessa asiassa ollut vähän "no kai se tästä menee itsellään..." Tänään aidosti vaadin saada apua, ei ensi viikolla vaan nyt. Ja ihania ihmisiä kohtasinkin.

Oih. Ette tiedä kuinka helpottunut olo on kun tietää asioiden menevän eteenpäin. Seuraava aika on varattuna, enkä jää enää tämänkään asian kanssa oman onneni nojaan. Viuh.

Juhlan kunniaksi leffailta! Sopi mainiosti tähän sateiseen iltaan, päivään ja viikkoon. Tätähän se lupasi seuraavallekin viikolle, juhhuu. Mutta minä en kävelylenkeistäni enää luovu, tulkoot vaikka kissoja ja koiria taivaalta.

Voisi luulla että pohjavesivarannot on taas huipussaan tämän kesän/syksyn jälkeen. :) Täytyy toivoa myös paljon plop plop sieniä ilmestyneen maan uumenista meidän poimittaviksi, huomenna suuntana metsä.

Oikein ihanaa viikonloppua. 

Itse joudun sattuneesta syystä vähän vielä jatkamaan konelakkoani.

Sähköä ilmassa

Oletteko koskaan ajatellut kuinka paljon "sähköä on ilmassa". Itse en ole koskaan saanut oireita sähköstä, vaan pitänyt jopa näitä oirehtivia ihmisiä vähän pipipäinä. Olen kuitenkin jo pidempään ihmetellyt tätä langatonta maailmaa. Tai lähinnä sitä mihin se on menossa. Langaton netti on kotona ihan näppärä - mutta onko se lopulta tarpeellinen? Sähkömittarit luetaan lapissa nykyään 3G verkon avulla ja johan ne mainostavat menetelmää jossa saat autosi lämpimäksi puhelimella. Kaikesta muusta puhumattakaan. Taisin tästä sähköallergia asiasta joskus vanhan blogin puolellakin kirjoitella, mutta se nousi taas mieleen kun Silminnäkijä käsitteli aihetta:

Sähköä paossa. 

Katseltavissa Areenassa vielä 28 pv.

Jutussa oli erinäisiä vähän tähän pipipäisyyteen viittavia kommenteja (menettänyt Stokkan Exlusive jäsenyyden jne.), mutta peruspointti on kyllä mielenkiintoinen. Mitä jos he ovat niitä pioneereja tämän sairauden kanssa. Mitä jos tämä sairaus yleistyy ilmassa olevan sähkön lisääntyessä (vai tulevatko tulevat sukupolvet immuuneemmiksi asian kanssa)?

Itse olen hyvin huolissani nimenomaan koulumaailmasta. Opiskeluissakin korostetaan koko ajan älytauluja ja muita hienoja (lue:laitteita jotka eivät oikeasti vielä toimi) teknisia vempaimia. Jokaisella oppilaalle halutaan tietokoneet jne. Tunnen itseni totaalisen kalkkikseksi, koska tuntuu että vastustan näitä viimeisen hengenvetoon. Tai siis en ihan, sillä ne ovat varmasti hyvä lisä opetuksessa, olen niiden tuomista mahdollisuuksista itsekin kiinnostunut. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oppilaiden elämä on jo aikamoista ärsykkeiden ilotulitusta. Kuinka hyvää nykylapsille tekisi oikeasti välillä istua ja oppia ilman mitään teknisiä vempaimia? Käyttää kynää ja paperia, elää tässä maailmassa. En siis vastusta kehitystä (kyllähän powerpoint voittaa vanhat kalvot mennen tullen) ja ymmärrän että nykymaailma vaatii sen, että lapset tottuvat jo nuorempina käyttämään teknisiä laitteita. Toivon silti, ettei kaikkea hyvää ja vanhaa heitetä kokonaan romukoppaan. Jokainen opettajahan sen ratkaisun tekee itse.

Meillä on matematiikan tunneilla ollut käytössä älytaulu, joka heijastuu liitutaululle. Itse olen saanut sitä katsellessa voimakkaita silmä-/päänsärkyoireita. Viime tunnilla kerroinkin sen opettajalle, mutta hänen reaktionsa oli vähän niin ja näin:  "osalla tulee sellaisia". Ei siis mitään siihen suuntaan, että hän ottaisi asian huomioon. Onneksi meidän ryhmä ei jatkossa (arvonnan tulos) käytä sitä laitetta, ehdin nimittäin jo valmiiksi pelkäämään miten käy koko kurssin jos en pysty tunnilla istumaan! Mutta tämä oli tosiaan arvonnan tulos, ei tulos siitä että joku kärsi sen teknisen vempaimen käytöstä!

Sähköallergiahan on oikeasti todella invalisoiva sairaus (ja ongelmana kai on juuri se, että sitä on vähän vaikea diagnosoida lääketieteellisesti. Kääntyy herkästi sinne mielenterveyspuolelle vaikka näyttöä näistä kentistä onkin, kuten ohjelmastakin huomaa). Ruotsissa tauti on kuitenkin saanut jo aikapäivää sitten sairausstatuksen ja asia otetaan vakavasti. Sitäkin olen monesti miettinyt, vaikken asiasta itse kärsi, että onko Suomi oikeasti näin teknisvetoinen valtio. Vain teknologian kehitystä ihaillaan, kaiken pitää olla langatonta ennen muita.

No enpä minä tästä mitään elämänongelmaa jaksa ottaa, mutta koitan kuitenkin muistaa tulevaisuudessakin viettää sähkötöntä aikaa, jättää luurin kotiin kun lähden kävelylle (ihan kun sillä kaupungissa olisi merkitystä kun niitä mastoja on jokapuolella) jne. Miettikääpä vain itse kuinka paljon sinä tai lapsesi viettätte aikaa sähköisten vempainten äärellä? Lähes koko ajan, eikö? Mutta minkäs sille tekee.

Itse asun hyvin lähellä yhtä suurta 3G lähetintä tai vastaavaa. Olenkin ihan mielenkiinnosta suostunut ottamaan sähkökenttiä mittaavan laitteen sänkyni viereen. Mittaus kesti vuorokauden. En ole tohtinut vieläkään kysyä tuloksia, enkä ole varma haluanko niitä tietääkkään. Niinhän se menee, että tieto lisää tuskaa! :)

Aiheesta on ilmestynyt kirjakin: http://www.sahkoailmassa.fi/ Ihan ilmainen pdf versiokin nähtävästi saatavilla, VOH!! Jotain ilmaista! Itse ainakin ajattelin tutustua aiheeseen vähän tarkemmin, vaikka etukäteen jo tuntuu sille että aihe vain ahdistaa. :)

Onnellinen mehutehtailija

Mehutehtaalta tässä päivää! Pilvinen sää kaipasi eilen todellakin raikasta tuoksua kotiin, niitä viimoisia kesän rippeitä. Ensi tutustumisemme mehumaijaan on osoittanut, että herukkamehujen valmistus on aika helponlaista. Keskustelupalstoja lukiessa omenamehun kohdalla ollaan montaa mieltä. Osa oli ehdottomasti sitä mieltä, että maijalla ei kannata siihen ryhtyä, osa taas vannoi työläydestä huolimatta maijan nimeen. Pakkohan sitä oli koittaa, kun omenoita kerran on tarjolla. Saldo kahdelta mehustuskerralta n. 10l omppukanelimehua! Ei paha. Sen kyllä allekirjoitan, että työlästä on. Jos vielä pullottaa kellariin vietäväksi eikä pakkaseen, niin vielä työläämpää. Eli itsellä menee jatkossa kyllä omppumehut pakkaseen, niin ei tarvitse säilöntäaineilla pelleillä kaiken paloittelun lisäksi (no sehän tässä vain marjamehua työläämpää oli).

Oma höyrymehun teko-ohjeeni omenoille:

Ensin omenat paloitellaan.
Tärkeintä on poistaa huonot kohdat, kolhiintumat jne.
Kuoret ja kodat voi jättää paikoilleen.
Työ on leppoisaa kun samalla katselee/kuuntelee netistä televisio-ohjelmia tai kuunnelmia.

Höyrymehustimen alakattila kaadetaan lähes täyteen vettä ja kuumennetaan kiehuvan kuumaksi. Tarkistetaan aina että letkunsulkija on varmasti kiinni letkussa. 

Omenanlohkot asetellaan mehustimen yläosaan, mahdollisimman täyteen. 

(Omenat menevät kasaan höyrystyessä, mehujen tiristessä ulos.)

Itse annan ensimmäisen satsin kiehuskella 30-60 minuuttia ilman että teen mitään.

 

Tämän jälkeen valutan syntyneen mehun kattilaan ja lisään mehustimen yläosaan lisää omenoita ja suljen taas letkun (muuten höyryt karkaa letkun kautta). 

Itse en jaksa valutella ensimmäistä satsia uudelleen omenoiden läpi. Onko joku huomannut että sillä olisi oikeasti merkitystä? Jos on, niin pitää jatkossa sitten valutella. 

Tätä jatketaan niin kauan kuin omenoita piisaa. Mehua valutellaan tasaisin väliajoin kattilaan. Myös alaosassa kiehuvan veden määrää pitää tarkkailla ja lisätä tarvittaessa. Ei ne omenat nyt niin paljoa mene kasaan, jotta 2 x 10l ämpärillistä omenalohkoja on mielestäni melkein max. kertamehustus.

Mehut voi toki laskea suoraan pulloihinkin. Herukoilla teimme niin, lisäsimme pullojen pohjalle vain sokerit valmiiksi. Omenoissa kuitenkin huomasin, että helpompaa on kerätä kaikki mehu kattilaan ja sokeroida/maustaa ne kattilassa ennen pullotusta.

Mehustumisen loppuvaiheessa (kun mehun tulo selvästi lakkaa) olen desinfioinut pullot kiehuvalla vedellä, huuhtonut ne säilöntäaineliuoksella (kylmiöön menevät) ja pitänyt ne lämpimässä vesihauteessa (tai uuni 100´C jos joutuvat odottamaan pidemmän ajan).

Kattilaan kerätty mehu pitää lämmittää uudelleen ennen pullottamista, samalla onnistuu myös sokerointi. Itse olen heittänyt joukkoon myös vaniliinisokeria ja kanelia. 

Sitten vain pullot täyteen, ihan piripintaan ja korkki kiinni. Mahdollisimman nopeasti jäähtymään, eli kylmiöön menevät melko suoriltaan kylmiöön. 

Pakkaseen menevät sitten jäähtymisen jälkeen suoraan pakkaseen.

Pakkaseen meneviin muovipulloihin pitää jättää hieman laajentumisvaraa 

(eikä tosiaan tarvitse leikkiä niillä säilöntäaineilla ollenkaan).

Sitten vain nauttimaan mehuista! :)

Itse meinaan kyllä jatkossa laittaa omenamehut suoraan pakkaseen. Jää tuo lasipullojen desinfioinnin vaiva väliin. Vaikka eipä siellä pakkasessakaan loputtomasti tilaa ole kyllä. :)

Tai ainakin ostan niitä perinteisiä lasipulloja joihin tulee se muovinen tulppa. 

Ne on halpoja ne ja tuntuu myös jotenkin varvemmilta tiiviyden suhteen kuin tuo patenttikorkki.

Näitä söpiksiä patenttipulloja voi sitten käyttää hyväksi tarjoilussa tai muussa.

Onko jollain kokemusta niistä Ikean patenttipulloista? 

Toimiiko ne oikeasti mehustamisessa, laadullisesti? Jotenkin olen skeptinen... ;)

Tässä vielä linkki marttojen mehun teko ohjeeseen: Klik

ZOMBIEN PÄIVÄOHJELMA

Kotoilua parhaimmillaan! :)

P.S. Olen tässä törmännyt omituiseen ongelmaan. En tiedä onko blondivaihe iskenyt, vai mikä... Jos blogger blogissa ei ole tuollaista nappulaa, josta voi liittyä lukijaksi, niin mitenköhän se tapahtuu? Ennen liittyminen onnistui mielestäni tuolta yläpalkin vasemmasta reunasta, mutta nyt siellä on vain joku google+ nappula. Haluaisin siis liittyä lukijaksi siten, että blogin uudet tekstit näkyvät bloggerin uutisvirrassa. Kaikkia selailemiani blogeja en tuohon sivupalkkiinkaan viitsi liittää. Onko aivoni nyt jotenkin jumissa, vai onko se jotenkin vaikeampaa kuin ennen? Saa auttaa! :D

LUDE LUO KUORENSA

Kirjoituspöydälläni!

Terveisin nimimerkki uneton! Kello on neljä yöllä ja olen pirteä kuin peipponen. Ei hyvää yötä sentään. On kyllä rytmit niin ihanasti sekaisin, ettei milläskään. Annoin luovutusvoiton kolmen tunnin jälkeen. Olen siis ollut jo pari tuntia hereillä. Olin minä kai jossain vaiheessa nukahtanutkin, koska ajatukseni eivät siirtyneet ensimmäisestä ollenkaan eteenpäin. Tai siirtyivät ne toiseen, mutta koitin repiä niitä virheellisesti takaisin ensimmäiseen. Ja tässä sitä ollaan...

Olen nimittäin vihdoin siirtämässä parvekettani syyskuntoon (luovutin, ei se kesä tule takaisin) ja pohdiskelin mitä kivaa sinne keksisi, sellaista joka olisi jollain tapaa näyttävää läpi talven. Syysmyrkyt pyörittävät parveketta niin pahasti, että  astetta askeettisempaan on vain tottutava. Mutta kyllä sitä pari ideaa tuli mieleen. Josko viikonloppuna ehtisi toteuttamaankin.

Toinen asia mikä on selvästi alkanut aiheuttamaan unettomia öitä ja vaatii ryhtiliikettä, on stressi tulevaisuudesta. Tai oikeastaan töistä. On varmasti luonnollista tässä vaiheessa kun viimeisetkin opinnot lähestyvät maaliviivaa (no vielä on monta aitaa kyllä kompuroitavana) hieman stressata. Olen kuullut monen muunkin opettajaksi valmistuvan stressaavan siitä osaako hän tulevaa työtään ja onko hänestä siihen. Jos ihan rehellisiä ollaan, en ymmärrä mistä nämä tunteet tulevat. Tiedän että olen varmasti aivan yhtä hyvä opettaja kuin kuka tahansa opiskelijakavereistani (ellen parempikin - hah hah, jos ei lasketa oikeinkirjoitusta). Jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet, niiden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa saa painia varmasti jatkuvasti. Alku on pelkkää uuden oppimista koko ajan. Olen nämä asiat jo pohtinut moneen kertaan ja tiedän että kyllä minusta on siihen ja kyllä minä haluan sitä, olen parhaimmillani juuri siinä työssä. Tykkään haasteista ja luokassa on aina 24 haastetta, joka ikinen päivä. 

Nämä suunnattomat motivoitumisongelmat opintoihin vain laukaisevat väkisinkin tämän stressin... näinkö paljon minua nämä opetettavat asiat kiinnostavat? Tai no, kyse on puhtaasta turhautumisesta. Turhautumista seuraa motivoitumisongelma ja sitten ollaankin jo syöksykierteessä. Jotenkin sitä kai kuvitteli ennen noita opintoja, että kaikilla on perusopetuksen oppisisällöt jollakin tapaa hanskassa. Että opetus todella olisi vain sitä "miten opetetaan" ja mikä on millekin oppiaineelle ominaisinta jne. Nyt tuntuu että meille opetetaan hauki on kala tyyppistä perustietoa suurimmaksi osaksi. Karvaasti olen saanut pettyä. Tarkemmin kun olen miettinyt, niin kyllä näitä sisältöjä joka kurssilla on ollut, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Kai tässä on pakko todeta, että olen vain tiennyt niistä suurimman osan ihan ilman kenenkään kertomista. Jotenkin kai kuvittelin, että opettajan luonteenpiirteeseen kuuluu yleissivistys tai halu olla yleissivistynyt. Daah, not. 

Kai siitä pitäisi olla riemuissaan, mutta itseä se turhauttaa. Jopa niin paljon, että jätin koko touhun väliin tänään... Ja voin rehellisesti sanoa, että tekisi mieli jättää kaikkina seuraavinakin päivinä ja mennä vain töihin. Mutta niin tyhmä en sentään minäkään ole että mitään kesken jättäisin, varsinkaan tällaista. :) Ihailen kuitenkin suuresti heitä, jotka jaksavat raahautua päivä toisensa jälkeen paikalle, suorittaa tehtävät ja olla ajattelematta asiaa. He suuntaavat katseensa vain eteenpäin ja näkevät tämän pakollisena pahana joka on pakko suorittaa. Minä taas huudan laadukkaampaa ja sisältörikkaampaa opetusta! Vaikka voisin samalla tavalla katsoa vain eteenpäin.

Ryhtiliike nro 1. Katso eteenpäin ja lopeta kitinä!

Hihii... tämän päivän pyhitin jollekin motivoivammalle. Tein nimittäin elämäni ensimmäiset omenamehut!! Ja huomenna teen lisää!!  

Me and my mehustin.

Sen minkä voit tehdä tänään, tee.

Siinä uusi mottoni.

Olen ollut todella sairas. Tenttiin luku, alias paikallaan nököttäminen, laukaisi niskajumitukseni totaalisesti uusiin sfääreihin. Tunnistin kyllä oireet, mutten ottanut niitä taaskaan tarpeeksi tosissani. Jos olisin aloittanut heti kivun tultua päivän panacod kuurini (kuten minun pitäisi) sekä entistä aktiivisemman niskahartia jumpan/venytykset, olisin välttynyt 3,5 päivän helvetiltä. Kuka sitä nyt niin fiksu olisi? En minä ainakaan.

Mutta kiitos Kalastajan hieronnan, ulkoilun, panacodin, lihaskipulääkkeiden, kylmägeelien, korvatulppien, unilääkkeiden ja melko monen muun kikkailun: here I am, still alive! Sitä ennen olen kuitenkin panacod päissäni ruikuttanut elämäntuskaa ties ja kenelle, sekä vaikuttanut hyvinkin narkkarille lähi apteekissa. Olen myös nukkunut sohvalla ja ties missä jotta saan unirauhan, en koskaan saa sitä kipuillessa omassa sängyssä! Mutta sellaista se välillä on, yhtä helvettiä tämä elämä. Halleluujaa etteivät kivut ole kroonisia.

Koska oma elämäni kaipaa totaalista ryhtiliikettä, kirjoitan siitä lisää alkuviikosta, totesin että samalla voi vihdoin tämä bloggailukin saada ryhtiliikkeen. Vietin kolme päivää lähes ilman tietokonetta ja olo oli vakaasti sellainen etten halua enää palata 60-luvun kerrostaloon. Joten en siis palaa. 

Sen sijaan palasin luontoon. Syksy on yleensä lempi vuodenaikani. Tänä vuonna se ei sitä todellakaan ole. Palaan siihenkin seuraavassa postauksessa. Lauantaina ennen illan hämärtymistä löysin kuitenkin pienen pilkahduksen siitä, miksi niin kovasti olen rakastanut syksyä ja miksi tulen sitä jatkossakin toivottavasti rakastamaan. Ne ovat sisälle vetäytymisen värit!

Koska tunnetusti olen harvinaisen fiksu ihminen, päätin heti niska/päänsärystä selvittyäni sairastua neuloosiin...

Vaikka oikeasti minun olisi varmasti  pitänyt ottaa vielä lungisti

Mutta minkäs sille tekee jos vanha kamala (pari kertaa jo talosta taloon kierrätetty) rahi vain huutaa uutta päällistä? Ja aivot oman kädenjäljen näkemistä? Voiko sitä jättää uutta mottoa "Sen minkä voit tehdä tänään, tee!" toteuttamatta. No ei tietenkään voi. Muutenhan tämä ryhtiliike olisi lössähtänyt ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. :D Kyllä siinä ehkä pari mökkiviikonloppua vielä tarvitaan että päällinen on valmis, mutta nyt se on aloitettu (puolen vuoden suunnittelun jälkeen).

Jos rahi on huutanut uutta päällistä, niin minä olen huutanut mehustinta. Ja vuhuu! Nyt mulla on sellainen. Ensimmäiset viinimarjamehut on sillä tänään sateisena sunnuntaina tirautettu. Huomenna lintsaan läsnäolopakollisilta demoilta ihan siitä ilosta, että saan testata omenamehun tekoa tällä ihanaisella.

On se vain erihienoa tehdä itse omat mehut! Tuntuu kuin olisi askeleen lähempänä luontoa!

Tervetuloa

Ennen olin Elämää 60-luvun kerrostalossa. Välillä vain tulee tarve aloittaa alusta. Se tarve tuli jo jokin aika sitten. Ensin ajattelin odottaa kunnes 60-luvun kerrostalon ovet sulkeutuvat reaalimaailmassa lopullisesti. Sitten ajattelin, että on turha odottaa, parempi toimia heti.

Muuttoon on monia syitä. Yksi syy on se, että minulla on suunnitelmia, eikä vanha blogi enää sopinut suunnitelmiini. Suunnitelmat eivät suoranaisesti liity blogiin, vaan minuun Saariston kasvattina. Kirjoittelen niistä jos niiden aika joskus tulee. Uskon että tämä blogi jatkuu osittain samanlaisena kuin vanhakin, ehkä pienin muutoksin. Tavoiteenani ei ole jatkossakaan olla hajuton tai mauton. Saatan yhä ärsyttää. Koitan silti käsitellä asioita siten, että mahdollisimman moni innostuisi asioista kanssani keskustelemaan.

Blogimuutto on rehellisesti sanottuna osa reaalielämäni ryhtiliikettä. Jolle on ollut tarvetta kovinkin monella eri saralla.

Tervetuloa seuraamaan!!