Nyt on taas tekemistä. Historian ensimmäisellä kurssilla on tehtäviä 48. ;) Kurssi on alkanut oikeasti syyskuussa ja tehtävät pitää siksi palauttaa jo parin viikon päästä. Mutta sopivasti tässä näitä vapaapäiviäkin on tiedossa, joten mielellänihän sitä sujahtaa informaatioverkkojen historian ihmeelliseen maailmaan. Kunhan vain välillä pääsee haravanvarteenkin. Hieman on lihakset jumissa, mutta kyllä isän iloinen ihmettely "kuka on haravoinut KOKO tien?" oli kaiken kivun ja vaivan väärtti. :) Olen myös keksinyt uuden tavan avata niskanikamiani, jotka tuntuvat kroonisesti jumahtelevan. Tämä ihme kikka on kuperkeikka!! Niin helppoa se on. Täällä sitä aikuin ihminen pyörii kämppää ympäri takapuoli heiluen. Kyllä on taas naapuritalon asukkailla ihmeteltävää. ;)
Ajoin tänään pitkästä aikaa ihan yksikseni Raumalle, ja ai että se oli rentouttavaa. Ei minulla ole matkaseurassa mitään valitettavaa, mutta jotenkin olen hetkellisesti kurkkuani myöten täynnä kaikkia keskusteluja mihin liittyy vähänkään opiskelu (enkä selvästi osaa itse keskustella enää mistään muusta, kun ei paljoa muuta elämää tunnu olevan). Ankeaa! :) Muilla alkaa harjoittelut ja ne toki herättävät paljon keskustelua, ja kurssienkin sisällöt puhuttaa kroonisesti. Itse olen saanut itseni moodiin, että koitan ottaa tunneista kaiken mahdollisen irti ja niiden ulkopuolella en tehtäviä enempää jaksa koko laitosta ajatella. Kohta se on ohi. Tänään siis kuuntelin sujuvasti pari tuntia yle puhetta (lempparini!), mutta onhan se kiva huomenna taas matkata seurassa.
Koska viisas opiskelija hankki ajoissa kaikki syksyn tenttikirjat (mikäköhän minuun on iskenyt - ennen en välttämättä edes nähnyt tenttikirjoja ennen tenttiä), niin tietenkinhän niistä pitää palauttaa muutama juuri paria viikkoa ennen tenttiä. Tämän päivän vaatimaton tavoitteeni on opiskella kokonaan yksi teos, aiheena historianopetus monikulttuurisessa koulussa. Aamulla tehokkaasti lukaisinkin sata sivua. Unilukemisena vaatimaton 60 sivua. Saa nähdä kumpi voittaa, teksti vai uni? Jos jostain olen iloinen, niin tästä hyvin nopeasta ja tehokkaasta lukutyylistäni. On kyllä helpottanut tätä opiskeluani aikaste paljon vuosien varrella. Ei ole siis höttöä, että jokainen opettelee itselleen sopivan lukutyylin. Ei ole myöskään höttöä se, että lukeminen nopeutuu mitä enemmän lukee.
Lukeminen kannattaa aina!
(pitäisiköhän lähteä Helsingin kirjamessuille?)
Kyllä tuo Rauman kampus ihan kaunis on. Harvoin sitä tulee ihailtua. Harmi että suurin osa opetuksesta tuntuu olevan tuossa takana näkyvässä kerrostalossa, joka pitäisi puolestaan räjäyttää. :)
Oikein ihanaa keskiviikkoa. Katsotaan onko minulla huomen illalla ruumiinosat vielä tallella huomisen luisteluharjoituksen jälkeen. Ei niin ole minun lajini. Tasapaino? Voitko tulla takaisin. Onneksi nykyään on kypäräpakko! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti